Kipsin konservointia

Anna mainitsi edellisessä blogitekstissään päättömän naisen, joka kummitteli työhuoneellamme. Kyseessä oli Marita Walldénin (1896-1981) naista esittävä kipsipatsas vuodelta 1952, jossa oli pigmenteillä tehty hento vaaleanpunertava sävy. Patsaalta oli katkennut sen pää. Patsas tuli konservointiin minulle ja pään kiinnittämisen lisäksi se puhdistettiin.

Kipsi on monipuolinen materiaali, jota on helppo käsitellä. Sitä onkin käytetty vuosisatoja erilaisten koristeiden tekoon. Kipsi on ollut pitkään yksi tärkeistä kuvanveistossa käytetyistä materiaaleista. Siitä on tehty veistoksia ja sitä on käytetty veistosten valmistuksessa muottimateriaalina. Se on myös hyvin yleinen materiaali rakennusten ja interiöörien koristelussa.

Kipsiä saadaan luonnosta mineraalina. Se on kemialliselta koostumukseltaan pääasiallisesti kalsiumsulfiittihydraattia. Luonnon mineraali puhdistetaan ja kuumennetaan, jolloin saadaan kipsijauhetta. Kipsi voidaan uudelleenkovettaa lisäämällä siihen vettä. Kipsilaatuja on useita erilaisia ja niiden ominaisuudet määräytyvät kalsiumsulfiitin ja kideveden suhteesta. Kipsin ominaisuuksiin on vaikutettu myös erilaisilla lisäaineilla, kuten massan värjäykseen käytetyillä pigmenteillä.

Walldénin kipsipatsas oli mukava konservoitava, koska työn edistymisen näki selkeästi. Patsaassa oli paljon pintalikaa, joka ei lähtenyt pelkällä harjauksella. Lika kuitenkin lähti helposti pois kostealla pumpulipuikolla. Pinnan puhdistuessa likaisen ja puhtaan pinnan ero oli selkeä ja oman työn edistymistä oli mukava seurata. Kipsin puhdistuksessa pitää olla kuitenkin hyvin varovainen, koska kipsi on hyvin herkkä materiaali ja sen pinta naarmuuntuu helposti. Kipsiesineissä on myös usein pintakäsittelyjä, joita kokematon käsittelijä voi vahingossa vaurioittaa.

Puhdistuksen jälkeen patsaan pää piti saada paikoilleen. Pää oli melko painava ja patsaan kaula melko ohut, joten pään paino aiheutti saumakohtaan jatkuvaa rasitusta. Jos pää vain liimattaisiin olisi suuri riski, että se irtoaisi uudestaan joko saumasta tai sen vierestä. Tämän takia pää tuettiin patsaan sisäpuolelta rautalangalla. Usein tätä varten tarvitsee esineeseen porata reikä sen sisäpuolelle, mutta kyseinen patsas oli sisältä ontto. Käytin tätä tyhjää tilaa hyväkseni ja liimasin rautalangan esineen sisälle. Tämä on esineelle turvallisempaa, eikä alkuperäiseen materiaaliin jouduttu kajoamaan.

Kun esineessä olevat raot ja saumakohdat vielä retusoitiin piiloon, niin siitä tuli oikein eheä ja kaunis. Nyt nainen ihastuttaa olemuksellaan takaisin kotonaan.

Lähteet:

Kava Ritva & Vakkala Pirjo. 2004. KIPSI: Veistosten ja rakennuskoristeiden valmistus, käsittely ja huolto. Lalli Oy.

 

Päivitys 8.11.2017. Esinekonservointipalveluja meillä tarjoavat nykyään esinekonservaattorit Sini Oksanen ja Veli-Matti Mursu.

 

Esinekonservaattori Veli-Matti Mursu

E-mail: veli-matti@konservointikilta.fi

Puhelin: 0442416155

 

Esinekonservaattori Sini Oksanen

E-mail: sini@konservointikilta.fi

Puhelin: 0442409205

Tagit: , , , ,