Kullanhohtoa konservointipajassa

Tänä talvena meillä on ollut useampia mielenkiintoisia kullattujen esineiden konservointiprojekteja. Maalauskonservaattorina minulle ovat luonnollisesti tutuimpia kullatut taulunkehykset, mutta olivatpa minulla työn alla myös nämä somat kynttilälampetit.

Puurakenteisten kullattujen esineiden, kuten kehysten, pintakäsittely on monimutkaisempi kuin päältä päin arvaisi. Puupinnan päällä on yleensä monta kerrosta pohjustusta eli gessoa. Usein esineen vaurioituminen johtuu juuri puun ja gesson yhteiselon rakoilusta. Sekä puu että gesso reagoivat ympäröivän ilman kosteuspitoisuuden vaihteluihin kutistuen ja turvoten, mutta eri tahdissa. Sitten puusta irti hilseilevää pintakäsittelyä onkin kiinnitettävä ja paineltava paikoilleen.

Valkoisen gesson päällä kiiltokullatuissa esineissä on tyypillisesti punaruskea savi eli polimentti. Sen saattaa nähdä pilkottavan ohuen kultapinnan alta. Polimentti sisältää yleensä liimaa, joka aktivoituu, kun esineen pintaan levitetty polimentti kostutetaan kullattaessa. Siten lehtikulta liimautuu pintaan hyvin tiiviisti. Toki jos on joskus irtonaisia kultalehtiä käsitellyt, tietää, että ne tarttuvat mielellään lähes mihin tahansa pintaan, esimerkiksi kultaajan käsiin.

Hyvin tehty kiiltokultapinta on uutena lähes peilinkirkas. Kulunuttakin kultapintaa voi olla vaikea imitoida, kun pinnassa olevia puutoskohtia restauroidaan. Helpompaa voisi olla hioa koko vanha kultaus pois ja kullata esine uudestaan. Konservoinnissa lähestymistapana on kuitenkin alkuperäisten pintojen säilyttäminen mahdollisimman pitkälle. Niinpä restauroitaessa täytetään yleensä vain puutoskohdat, eikä poisteta alkuperäistä pintaa. Siten myös esineen ikä ja historia jäävät näkyviin.

Tämä kynttilälampetissa ollut vaurio restauroitiin kultapaikalla. Lampettien konservoinnista enemmän työnäytesivuillamme.

Mutta kaikki kiiltävä ei ole kultaa, eikä edes kultausta. Kulta materiaalina on aina ollut niin arvokasta, että sitä on korvattu muilla metalleilla. Kullanvärinen pinta voi siis oikeasti ollakin messinkiä tai keltaisella lakalla päällystettyä hopeaa. Hopealehdellä jäljitellään usein kiiltokullattua pintaa. Messinkilehdellä taas saadaan mattakullan näköisiä pintoja.

Peilinkehyksen koristeosassa ollut vaurio oli mahdollista restauroida hyvin huomaamattomaksi. Metallinhohdon imitoinnissa käytettiin tällä kertaa kiillemineraalista valmistettuja pigmenttejä. Lisää kuvia ja asiaa peilinkehyksen konservoinnista työnäytesivuilla.

Tagit: , ,