Suuremman mittakaavan taidekonservointia, osa 2

Edellisessä blogipostauksessani kerroin jo jonkin verran kolmen suurikokoisen maalauksen konservointiprojektista, jonka minä ja Kaisa teimme Karjalan Liitolle tänä kesänä. Maalaukset olivat kaikki kärsineet kovasti vuosien myötä, ja niissä oli paljon vaurioita. Monet maalauksissa olevista ongelmista olivat todennäköisesti aiheutuneet siitä, että ne olivat olleet pitkään esillä julkisessa tilassa. Teokset olivat valitettavasti joutuneet myös ilkivallan kohteeksi.

Aikaisemmin kerroin Daniel Pesun Laatokan rantaa esittävästä maalauksesta. Tällä kertaa aiheena ovat Taavetti Häyrisen vaaleasävyinen Viipuri-aiheinen teos vuodelta 1951 sekä E. V. Tannerin (1895-1962) surumielinen, tarkemmin ajoittamaton maalaus.

Viipuri-aiheinen maalaus ennen konservointia. Teos on kooltaan 135 x 401 cm.

Taavetti Häyrisen Viipuri-aiheinen teos oli kärsinyt ilkivallasta. Maalauskankaaseen oli ilmeisesti tarkoituksella tehty reikiä ja repeämiä. Isokokoisen maalauksen paksu ja painava maalauskangas oli lisäksi löystynyt pingotuksessaan ja roikkui loivilla laskoksilla. Rakenteellisesti maalaus oli kuitenkin hyvässä peruskunnossa, ja siinä käytetyt materiaalit ovat ilmeisesti hyviä.

Maalauksen vasen puolisko ennen konservointia. Ilkivaltaisesti tehdyt repeämät sekä maalauskankaan aaltoilu näkyvät kuvassa hyvin.

Näkyvin ongelma Viipuri-maalauksessa oli sen pinnalla oleva paksu kerros ruskeaa likaa, jonka oli aiheuttanut vuosikymmenten tupakansavu. Maalauksen pintaan oli jossain vaiheessa tiivistynyt kosteutta, joka oli aiheuttanut tupakkalikaan rumia valumia. Lisäksi maalauksen oikealla laidalla laivan kohdalla oli ikäviä roisketahroja.

Viipuri-maalauksen pintaa ennen ja jälkeen puhdistuksen

Maalaus puhdistuksen aikana

Pitkä repeämä ennen ja jälkeen konservoinnin ja restauroinnin

Repeämän taustapuolelle liimattiin tukilankoja.

Viipuri-aiheisessa maalauksessa suurimman visuaalisen muutoksen toi maalipinnan puhdistaminen paksusta liasta. Lisäksi maalauksen löystynyt kangas pingotettiin uudelleen kiilakehykseen. Kankaan repeämät paikattiin ja vauriokohdat restauroitiin niin huomaamattomiksi kuin oli mahdollista.

Maalaus konservoinnin jälkeen

Evakoita esittävä maalaus ennen konservointia. Maalaus on kooltaan 120 x 187 cm.

E.V. Tannerin ilmeisesti evakkomatkalaisia esittävässä maalauksessa suurin ongelma oli maalikerrosten hilseily irti maalauksen ylä- ja keskiosassa. Maalauksen pinnalla oli kerros harmahtavaa likaa, joka teki muutenkin tummasävyisestä maalauksesta vaikean tulkita. Maalauksen oikeaan puoliskoon oli osunut roiskeita, joiden kosteus oli aiheuttanut maalipintaan pieniä puutoskohtia. Roiskeet olivat myös tahranneet maalauksen pintaa. Lisäksi maalauksen alaosassa oli iskusta aiheutunut repeämä.

Hilseilevän maalipinnan kiinnitystä liiman avulla

Irtoavaa maalia maalauksen yläosassa ennen ja jälkeen konservoinnin ja restauroinnin. Naisen kasvoissa näkyvät naarmut eivät ole vaurio, vaan osa taiteilijan tekniikkaa.

Tärkein evakkoaiheiselle maalaukselle tehdyistä konservointikäsittelyistä oli irtoavan maalipinnan kiinnittäminen. Lisäksi maalauksen pinta puhdistettiin. Maalaukselle tehtiin ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä niin sanottu kiilapuuvuoraus, joka estää maalauskangasta hankautumasta kiilakehyksen tukipuuhun ja ehkäisee näin kankaan ja maalikerrosten vaurioitumista tukipuun kohdalta.

Maalaus konservoinnin jälkeen

Kaikki kolme Karjalan Liiton maalausta konservoitiin onnistuneesti. Näin niiden säilyminen tuleville vuosille on turvattu. Myös maalausten ulkonäkö kohentui huomattavasti, ja ne ovat jälleen esilleasettamisen arvoiset. Teosten suuri koko toi työhön oman erityishaasteensa, mutta konservoinnin valmistuttua myös työmme tulokset olivat mahtavan palkitsevia!

Tagit: , , , , ,