Suuremman mittakaavan taidekonservointia

Tänä kesänä minulla ja Kaisalla oli mielenkiintoinen konservointiprojekti isojen maalausten parissa. Konservoimme kolme Karjalan Liitolle kuuluvaa suurikokoista taideteosta. Suhteellisen nuoreen ikäänsä nähden maalaukset olivat melko huonossa kunnossa. Kunnostusprojektin tavoitteena oli pysäyttää maalausten vaurioituminen ja ehostaa ne samalla esittelykelpoiseen kuntoon.

Suurin maalauksista on Daniel Pesun (1891-1956) Laatokan rantaa esittävä teos, joka on signeerauksen mukaan vuodelta 1933. Sillä on kokoa 180 x 377 cm. Syvennymme tässä blogipostauksessa tähän Laatokka-aiheiseen maalaukseen ja sen konservointiin. Myöhemmin kerron lisää kahdesta muusta konservoimastamme maalauksesta.

Maalaus ennen konservointia

Suurimmat vauriot Laatokka-aiheisessa maalauksessa olivat ohueen maalauskankaaseen tulleet repeämät. Osa repeämistä oli paikattu liimaamalla maalauskankaan taustapuolelle paikat paksusta kankaasta. Jäykät paikkapalat olivat kuitenkin aiheuttaneet maalauskankaaseen paikallisia kupruja. Maalausta oli vaurioittanut myös ei-asianmukainen, höyläämättömistä rimoista koottu pingotuskehys, jolle maalaus oli jossain vaiheessa pingotettu. Lisäksi teoksen maalipinta vaikutti kauttaaltaan kuluneelta, mikä voi johtua vääränlaisesta puhdistuskäsittelystä.

Vanhan paikkauksen aiheuttamaa kupruilua maalauskankaassa

Maalauksen kuntoon olivat osaltaan vaikuttaneet myös taiteilijan käyttämät materiaalit. Maalauskangas on ohutta, ja siihen oli siksi helposti tullut reikiä. Myös maalikerroksissa on merkkejä kehnoista materiaaleista. Daniel Pesu oli ammattitaiteilija, joten huonolaatuisten materiaalien valinta ei välttämättä johtunut tiedon puutteesta. Ehkäpä parhaiden materiaalien hankkiminen ei vain ollut hänelle tuolloin mahdollista.

Rusehtava maalauskangas on paikoittain näkyvissä taivaan alueella

Laatokka-maalauksessa erityinen piirre oli se, että taiteilija oli jättänyt pohjustamattoman tai hyvin ohuesti pohjustetun maalauskankaan pilkottamaan maalin alta erityisesti taivaan alueella. On mahdollista, että kangas olisi alunperin ollut nykyistä vaaleampi tai jopa valkoinen, ja loistanut siten pilvien valoisimpina kohtina. Kangas on kuitenkin kellastunut iän myötä, mikä on muuttanut poutaisen taivaan ilmettä.

Tärkeimmät maalaukselle tehdyt toimenpiteet olivat enempää vaurioitumista ennaltaehkäiseviä. Kehno pingotuskehys vaihdettiin uuteen, varta vasten suurikokoisille maalauksille suunniteltuun kiilakehykseen. Lisäksi maalaus irtovuorattiin, eli kiilakehyksen ja maalauksen väliin pingotettiin toinen kangas, joka estää ohutta maalauskangasta hankautumasta kiilakehykseen ja kiilakehyksen tukipuihin, ja suojaa näin kangasta ja maalikerroksia lisävaurioilta.

Vanhan paikan irrotusta maalauskankaan taustapuolelta 

Maalauksen alaosassa oleva repeämä ennen ja jälkeen käsittelyiden

 

Anna häivyttää näkyvistä maalinpuutosta, jonka on aiheuttanut pingotuskehyksen vaakasuora tukipuu.

Maalauksessa olevat repeämät paikattiin ja restauroitiin huomaamattomiksi. Myös vanhan pingotuskehyksen hankauskohdissa olleita maalinpuutoksia häivytettiin vähemmän häiritseviksi. Taivaan alueella näkyvissä oleva kellastunut kangas päätettiin jättää käsittelemättä. Kankaan kellastuminen voidaan nähdä hyväksyttävänä ikääntymisen merkkinä.

Maalaus konservoinnin jälkeen

Laatokan rantaa esittävä maalaus sai konservoinnin ja erityisesti vaurioitumista ennaltaehkäisevien toimenpiteiden myötä lisää elinaikaa. Myös maalauksen ulkonäkö siistiytyi.

Palaamme Karjalan Liiton suurikokoisten maalausten pariin uudelleen seuraavassa blogipostauksessa. Silloin aiheena ovat Taavetti Häyrisen Viipuri-aiheinen maalaus sekä E. V. Tannerin ilmeisesti evakoita esittävä teos.

 

Tagit: , , ,