Taffelipianon muodonmuutos

 

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin porvoolaisen taffelipianon taustatutkimuksesta. Nyt kerron taffelipianon konservointi- ja restaurointiprojektista.

1820-luvun taffelipianossa on ajalle tyypillisesti mahonkiviilutus, ja sen pinnat on alun perin lakattu kiiltäviksi. Pianon koristeellisin osa on koskettimiston ympärille tehty visakoivuintarsia sekä sen keskiöön upotettu messinkikehyksinen valmistajan kyltti. Asiakas halusi kunnostuttaa taffelipianon, sillä pianolla oli suuri tunnearvo hänen suvulleen. Pianon kunnostus oli aloitettu jo vuosia aiemmin purkamalla sitä osiin, mutta työ oli valitettavasti jäänyt kesken ja piano oli jätetty väliaikaiseen säilytykseen lämmittämättömään tilaan.

Taffelipianon suurimmat kunnostusta vaativat vauriot olivat syntyneet juuri säilytyksessä. Säilytys kylmässä tilassa vaihtelevissa olosuhteissa oli aiheuttanut monenlaisia vaurioita pianon pinnoilla, liitoksissa ja eri materiaaleissa, kuten puussa, metalleissa ja tekstiileissä. Suhteellisen ilmankosteuden vaihtelut olivat saaneet raskaan rungon vääntymään päädyistään kierteelle, irrottaneet mahonkiviilua sokkopuusta ja aiheuttaneet hilseilyä kannen lakkapinnassa. Lisäksi puuosissa oli halkeamia.

Vaikka piano tulikin työhuoneelle ensi silmäyksellä lähes toivottoman monena kappaleena, olivat lähes kaikki sen osat tallessa. Kuitenkin muun muassa koskettimiston luuosia ja lukko olivat kadonneet. Pianon ulkosivujen pinnat olivat kolhiintuneet ja ne olivat keränneet ylleen paksun pinttyneen lika- ja pölykerroksen. Myös rungon sisällä oli likaa ja hyönteisten jäänteitä. Lisäksi liiallinen kosteus oli saanut homeen kasvamaan pinnoilla.

Taffelipianossa oli sen iän huomioon ottaen melko vähän jälkiä restauroinneista ja muista korjauksista. Kannen pinnoissa oli havaittavissa moderni, myöhemmin uusittu lakkaus. Moderni lakka ei alkuperäiseen shellakkapuleeraukseen verrattuna täyttänyt puunsyitä, ja se oli alkuperäiseen lakkaan verrattuna niin eri värinen, että ulkoasu oli epätasapainoinen. Uudelleenlakkauksen yhteydessä oli puuosien halkeamia ja irronneita osia liimattu huolimattomasti modernilla PVAc-liimalla. Myös toinen etujalka oli haljennut ja liimattu. Molempia etujalkoja oli krouvisti veistämällä muokattu sopiviksi uudempiin pyöriin. Etujalat olivat lisäksi erittäin kolhiintuneet. Rungon etusivun alareunan painaumat viittaavatkin siihen, että pianon etujalat ovat joskus pettäneet sen alta.

Kuten useimmiten konservointitöissä, myös tässä työssä lähtökohtana oli säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä materiaalia ja palauttaa esineelle sen visuaalinen yhtenäisyys. Restaurointivaiheessa täydennettäisiin puuttuvia osia ja rakennettaisiin uutta lakkapintaa. Työssä käytettäisiin samoja tai ainakin samantyyppisiä menetelmiä ja aineita, joita taffelipianon valmistuksessa oli alun perinkin käytetty. Työssä ei puututtaisi pianon viritykseen, eli mekaniikan toiminnan kannalta olennaisia korjauksia ei tehtäisi, vaan piano kunnostettaisiin visuaalisesti edustavaksi.

Konservointityö aloitettiin pintojen puhdistamisella. Home, pöly ja irtolika poistettiin. Seuraava askel oli kiinnittää irtonaiset viilut ja kosketinluut takaisin paikoilleen sekä liimata halkeamat ja aukeavat saumat umpeen. Restauroinnin työvaiheita olivat erilaiset täydennykset. Viilutusta ja puuttuvia osia täydennettiin mahongilla ja puuttuvat luut korvattiin vanhoilla pianojen kosketinluilla. Sopiva käytetty lukkokin löytyi etsintöjen jälkeen.

Kansilevyjen ulkopinnoilta poistettiin modernit lakat siklaten. Uusi alkuperäisen kaltainen kiiltävä lakkaus toteutettiin perinteisellä puleerausmenetelmällä, jossa puun syyt täyttävä pinta rakennetaan sadoilla ohuilla shellakkakerroksilla. Ulkosivujen lian alta paljastunut himmentynyt lakkapinta elvytettiin kiiltävämmäksi lisäämällä uutta lakkaa. Asiakkaan toiveesta huonokuntoisten etujalkojen tilalle sorvautettiin uudet etujalat alkuperäisten mallin mukaan. Kansilevyjen saranat olivat huonossa kunnossa. Osiin oli tehtävä uusia ruuvinreikiä, ja kadonneiden ruuvien ja saranoiden tilalle oli lisättävä uudet.

Pianoa voidaan pitää yhtenä muistutuksena siitä, että puuesineiden – sekä muiden kosteusherkkien materiaalien kuten metallien ja tekstiilien – lyhytaikainenkin säilytys väärässä paikassa voi tuottaa esineelle suuria vaurioita. Suomen karussa ilmastossa kosteuden ja lämpötilan vaihtelut ovat äärimmäisiä. Lämmittämättömästä säilytystilasta jäi pianoon muistoksi vääntynyt muoto. Mikäli taffelipiano halutaan vielä virittää soittokuntoon, on myös runko korjattava.

Taffelipianon konservointi- ja restaurointityö oli yksi laajimpia työprojektejani tähän mennessä. Kymmenien työtuntien ja ahkeran puhdistamisen ja irto-osien liimaamisen myötä saatiin pianon vaurioiden eteneminen pysäytetttyä. Restauroinnilla pianon ulkoasu yhtenäistettiin. Nyt soitin on jälleen salonkikelpoinen!

Tagit: , ,