Kerroin täällä blogissa joitakin viikkoja sitten työhuoneellamme olevasta maalauksesta, joka esittää lippua kantavaa naista. Nyt palaamme tämän maalauksen pariin. Kutsun maalausta tästä eteenpäin tuttavallisesti Ursulaksi. Annoimme tämän nimen maalaukselle sen jälkeen kun kuulimme taidehistorioitsijoilta, että maalauksen naishahmo vaikuttaisi olevan pyhä Ursula.

Maalaus kehyksessään ennen konservoinnin aloittamista

Ursulan konservointi aloitettiin suunnittelemalla mitä toimenpiteitä se tarvitsisi. Konservointitoimenpiteiden laajuutta suunniteltaessa moni tekijä voi vaikuttaa siihen mihin ratkaisuun päädytään. Mihin teosta aiotaan käyttää? Millaisiin kustannuksiin on varauduttu? Paljonko aikaa konservointiin on käytettävissä? Konservaattorin näkökulmasta tärkeimpiä ovat ne toimenpiteet, jotka varmistavat teoksen säilymisen.

Ursulan tapauksessa oli helppo nähdä, mitkä toimenpiteet olisivat sen säilymisen kannalta välttämättömiä. Ison repeämän paikkaaminen olisi äärimmäisen tärkeää, ettei teos vaurioituisi lisää. Kankaalle maalattu maalaus kuten Ursula voi parhaiten, kun maalauskangas on pingotettu tasaisesti kankaan kaikista reunoista. Ursulan pingotus oli ison repeämän takia hyvin epätasainen, ja maalauskangas oli vääntynyt repeämän lähellä.

Repeämä ennen konservointia

Seuraavaksi oli mietittävä maalauksen ikääntynyttä, kellastunutta lakkakerrosta ja väärän värisiksi muuttuneita vanhoja restaurointeja. Ne näyttivät häiritseviltä, mutta niiden käsittely ei olisi täysin välttämättöntä teoksen säilymisen kannalta. Olisiko esimerkiksi pelkkä pintalian poistaminen maalauksen pinnalta riittävä toimenpide?

Maalausten puhdistus ja ikääntyneen lakan poistaminen (usein yhdistettynä juuri käsitteen ”puhdistus” alle) on aina ollut tärkeä keskustelunaihe alallamme, jo ennen kuin konservaattoreita erillisenä ammattikuntana oli olemassa. Eri näkökantoihin ovat vaikuttaneet muun muassa muuttuvat aatteelliset ja esteettiset suuntaukset sekä edistyvä luonnontieteellinen tutkimus. Keskustelun ydinkysymyksiä on useita. Vaurioittaako puhdistus teosta? Onko mahdollista saavuttaa taiteilijan intentiota eli sitä, mitä hän on halunnut sanoa teosta luodessaan? Miten tärkeää on säilyttää teokseen kertynyttä patinaa ja historiallisia kerroksia kuten vanhoja restaurointeja? Nämä kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia.

Hihan valkoinen osa oli laajan kellertävän restauroinnin peitossa

Joskus ollaan tilanteessa, jossa sekä maalauksen puhdistukselle ja/tai lakanpoistolle että niiden tekemättä jättämiselle on hyviä syitä. Teimme Ursulalle pieniä puhdistuskokeita eri värialueille. Puhdistuskokeet paljastivat, että jo pelkkä pintalian poistaminen kirkasti maalauksen värejä ja toi värialueiden välisiä kontrasteja esiin jonkin verran. Lakanpoisto on aina myös potentiaalisesti vaurioittava toimenpide maalaukselle. Vaarana voi esimerkiksi olla, että maalikerrokset liukenevat lakanpoistossa käytettäviin liuottimiin, tai että liuennutta lakkaa kulkeutuu maalin halkeamien kautta kankaaseen haurastuttaen sitä. Ei myöskään ollut varmuutta, että Ursulan vanhat restauroinnit olisi mahdollista poistaa siististi vaurioittamatta maalikerroksia. Tällöin vaihtoehtona olisi niiden sävyttäminen vähemmän häiritseviksi. Tämä olisi myös jättänyt teoksen restaurointihistorian talteen.

Päätimme kuitenkin poistaa Ursulan vanhan lakkakerroksen ja yrittää myös poistaa vanhat restauroinnit. Syitä päätökselle oli useita. Vaikka vanha lakkakerros oli ikääntynyt ja tummunut, ei se ollut alkuperäinen. Maalauksessa oli nähtävissä merkkejä siitä, että lakkaa oli poistettu aiemminkin. Lakkakerros oli puhdistuskokeiden perusteella vieläkin tummuneempi kuin olimme aluksi ajatelleet, ja maalauksen värit sen alla myös kirkkaammat. Myös repeämän paikkaaminen olisi helpompaa, kun paksu, jäykkä lakkakerros ei estäisi vääntyneen kankaan suoristamista. Jos repeämä paikattaisiin mutta lakkaa ei poistettaisi nyt, saattaisi lakan poistaminen myöhemmin olla työläämpää. Repeämän paikkaamiseen käyttämämme liimat nimittäin reagoivat samoihin liuottimiin, joita lakanpoistossa käytetään.

Vanhat restauroinnit, joita Ursulassa oli paljon, olivat muuttuneet väärän värisiksi. Osa vanhoista restauroinneista oli myös aika kehnosti toteutettuja, ja ne ulottuivat myös ehjän maalipinnan päälle. Erityisesti naishahmon kasvojen laajat restauroinnit olivat häiritseviä. Vaakakupissa painoi myös taidehistorioitsijoiden kanssa tekemämme tutkimus – kun naishahmon kaulan ja rinnan alueen laajat päällemaalausalueet poistettaisiin, mitä niiden alta tulisi esiin?

Naishahmon kasvot lakanpoiston aikana. Repeämä oli tuettu väliaikaisesti taustapuolelta.

Niinpä kävimme toimeen. Teimme lakanpoiston ennen repeämän paikkaamista. Muuten olisi ollut vaarana, että lakan poistamiseen käytettävät liuottimet heikentäisivät liimoja, joita käytettäisiin repeämän paikkauksessa. Repeämän alue suojattiin ennen lakanpoistoa, jottei lisää vaurioita syntyisi. Vääntynyt maalauskangas suoristettiin paikallisesti, ja irtoavaa maalia repeämän ympärillä kiinnitettiin. Repeämä tuettiin väliaikaisesti taustapuolelta paikalleen.

Lakkakerros oli paksu ja sen poistaminen oli hyvin aikaavievä työvaihe. Käytimme lakan liuottamiseen liuotingeeliä, joka teki työstä hieman sujuvampaa. Lakan poistaminen oli kuitenkin palkitsevaa, sillä maalauksen taidokkuus tuli koko ajan tuli paremmin esille: läpikuultavin kerroksin maalatut ihoalueet ja kankaiden laskosten valot ja varjot pääsivät oikeuksiinsa.

Lakanpoisto aloitettiin alueelta, jossa oli useita vanhoja restaurointeja. Vastoin odotuksia ne liukenivat melko helposti. Restauroinnit olikin siis mahdollista poistaa! Restaurointien alla vanhoissa vauriokohdissa tuli esiin vaaleaa kittiä.

Vanhojen restaurointien alta paljastui vaaleaa kittiä, jolla vaurioita oli täytetty

Seuraavaksi oli vuorossa repeämän korjaus. Ursula oli ollut vaurioitunut jo tullessaan työhuoneellemme kolme vuotta sitten, emmekä siis tienneet, miten kauan repeämä oli ollut siinä. Maalauskankaan pingotus oli ollut joka tapauksessa pitkän aikaa puutteellinen repeämän takia. Siksi oli käynyt niin kuin usein käy: kangas oli vetäytynyt ja repeämän reunat eivät enää kohdanneet repeämän pystysuuntaisessa osassa. Repeämän yläosan vaakasuuntaisissa osissa kankaan reunat asettuivat taas tiiviisti yhteen. Repeämä saatiin kuitenkin paikattua siististi.

Repeämä paikkauksen aikana

Tässä vaiheessa olemme nyt Ursulan kanssa. Lakanpoiston ja etenkin repeämän paikkaamisen myötä maalaus on pelastettu sen säilymistä uhkaavilta vaurioilta. Tapoja määritellä termit ”konservointi” ja ”restaurointi” on monia (etenkin eri kielialueiden välillä), mutta yhden niistä mukaan voisi sanoa, että Ursula on nyt konservoitu. Jäljellä on vielä restaurointi. Seuraavalla kerralla kirjoitan siitä, miten teemme maalauksesta jälleen esittelykelpoisen ja palautamme sille, toivon mukaan, taiteilijan tarkoittaman ulkoasun.

Linkit:

Maalaus täynnä historiaa, osa 1

Tunnuskuvien äärellä