Konservointikillan alkuvuoden kiinnostavimpia kohteita esinekonservoinnin saralla oli epäilemättä Birger Kaipiaisen monimateriaaliteos, josta maaliskuussa mainittiinkin Instagram-tilillämme. Vuodelle 1966 ajoitettu teos on niin mielenkiintoinen sekä esineenä että konservointikohteena, että ansaitsee ilman muuta myös oman blogikirjoituksensa.

Teos ennen konservointia

Birger Kaipiainen on tunnettu ennen kaikkea herkistä ja romanttisista aiheista keramiikkatöissään. Kyseinen teos koostuu maalatusta puisesta rungosta, helmistä ja muista keraamisista osista sekä värillisistä peiliosista. Keraamisia helmiä hän on käyttänyt muissakin teoksissa, kuten vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyä varten valmistetussa Orvokkimeressä, mutta muotokieleltään tämä konservoitavana ollut teos ei ole kirjoittajan mielestä taiteilijalle tyypillisin.

Keraamisten helmien rakenne näkyy selvästi vaurioituneessa osassa

Teos oli vaurioitunut jossain vaiheessa historiaansa: peiliosia sekä helmiä puuttui ja keramiikkaosia oli vaurioitunut. Ennen konservointia teos oli maannut pitkän aikaa varastossa, mistä kertoi etupuolen sameanharmaa lika- ja pölykerros. Ensimmäinen vaihe konservoinnissa olikin puhdistus, joka palautti teoksen kauniit sävyt.

Lasiosien kiinnitykset käytiin läpi ja todettiin, että suurin osa niistä oli enää hyvin heikosti kiinni alkuperäisen liiman ikääntymisen johdosta. Vanha liima poistettiin ja osat liimattiin takaisin konservointilaatuisella liimalla. Keramiikkaosien puutokset täydennettiin ja retusointimaalattiin. Puuttuvat helmet valmistettiin itse pyörittelemällä ja maalaamalla.

Uusien peiliosien valmistaminen puuttuvien tilalle edellytti jonkin verran tutkimustyötä. Vastaavaa keltaista peililasia ei ollut saatavilla, joten päätettiin etsiä ensin mahdollisimman oikeansävyistä ja -paksuista lasia, jota löytyikin onneksi melko pian. Lasin taakse tulevaa heijastavaa kalvoa tai pinnoitetta varten tutkittiin muutamia vaihtoehtoja, joista yksi nousi selvästi yli muiden. Uudet peiliosat ja helmet liimattiin jälleen konservointilaatuista liimaa käyttäen oikeille paikoilleen.

Teos konservoinnin jälkeen

Konservoinnin jäljiltä esteettisesti miellyttävään ja stabiiliin lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Jokainen konservointikohde on uniikki, eikä kaikkiin tilanteisiin soveltuvia ratkaisuja ole olemassa, mikä tekee osaltaan konservaattorin työn mielenkiintoiseksi. Tämän Birger Kaipiaisen teoksen konservointi edellytti vielä vähän tavallista enemmän luovaa ongelmanratkaisua.